Sorsan tekopesä

Vaikkakin osa sorsista talvehtiikin suomessa, valta osa viettää talven kuitenkin Etelä-Skandinaviassa ja Länsi-Euroopassa. Sinisorsa pesii suojaisaan paikkaan, ja laji munii huhti-toukokuussa 6-10 munaa. Aina hautominen ei suju ja pesänryöväämiseen löytyy aina innokkaita. Kettu, supikoira, näätä, minkki ja variskin tunnetaan tehokakkaana munavarkaana. 

Sorsien pesimäoloja voidaan kuitenkin helpottaa tekemällä niille tarkoitettuja tekopesiä. Tekopesä kannattaa sijoittaa sellaisiin vesistöihin missä sorsien on ennekkin todettu pesivän, mutta suojaisia pesimäpaikkoja on niukasti. Pesä tulisi asentaa rantalinjan suuntaisesti. Putken molemman suuaukon alla tulisi olla sorsalle laskeutumis tilaa. Sorsa laskeutuu pesän alle ja pyrähtää siitä pesään ja poistuessaan tiputtautuu veteen jatkamalla siitä matkaa lentäen. Tekopesän teko kannattaa aina ja on hyvää riistanhoitoa. Pesien rakentelu on suhteellisen helppoa ja sopii esimerkiksi talkoo hommiksi hyvin. Tässä vähän ohjeistusta miten pääset alkuun.

Jänisverkkoa, nippusiteitä, olkia, katkaisupihdit, 300mm putkea. Näillä pääsee jo pikälle.

Aloitin sillä, että lyhensin verkon metrin mittaiseksi. Jänisverkkoa ostin puuilosta ja se maksoi 9,90€. paketissa on 2.5metriä verkkoa ja käytännössä se menee kokonaisuudessaan yhteen pesään.

Avaa rulla ja laita 300mm putki verkon päälle. Kieritä verkkoa kierros. Sulje kierros esimerkiksi nippusiteillä. Itselläni käytössä oli sopivankokoinen ämpäri, mutta jäykällä putkella on huomattavasti parempi ja helpompi tehdä. 

Loppu rulla avataan kokonaisuudessaan auki lattialle. Painele tai taita verkkoa niin, ettei se enää yritä takaisin rullalle. Asettele olkia, heinää, sammalta tai vaikkapa järviruokoja poikittaina verkon päälle. Asettele täyte tasaisesti, niin että joka kohdassa on suurinpiirtein yhtäpaksusti täytettä. Oljet voivat tulla verkosta ylikin. Tahtoessaan päiden tasaaminen onnistuu myöhemmin. Jos haluaa tehdä katosta vesi tiiviin, niin rullan alkuun voi laittaa vaikkapa 40cm leveän kattohuopa kaistaleen. Paikalleasennusvaiheessa muistaa vain huopa kohdan jättää ylöspäin. Nyt rullaa putkea käyttäen koko loppu verkko. Tässä vaiheessa juuri pidempi ja jäykkäputki on hyvä ja rullasta saa napakan. 

Tässä vaiheessa rullan kuuluisi näyttää jokseenkin tälläiseltä.

Lopuksi voit painella ylipitkät oljet verkon väliin ja tahtoessaan voi päitä ja suuaukkojen ryhdikkyyttä parantaa, sitomalla päitä nippusiteillä.

                                Nyt olisi taas yksi pesä taas paikalleasennusta vaille valmis.

Helpoiten pesien asennus onnistuu vielä jään kantaessa, muussa tapauksessa tämä vaihe on tehtävä veneellä.
Varaa toisesta päästä teroitettu painekyllästetty kakkosnelonen runkopuuksi. Vedenpinnan yläpuolelle olisi tarkoitus jäädä metrin verran runkoa näkyviin. Huomioi, että mutapohjaisessa vesistössä puuta saattaa joutua työntämään syvällekkin pohjaan. Moskalla lyödään lopuksi, niin puu jää varmasti tiukasti pohjaan, eikä huoju. Veden yläpuolelle jääväälle puuosalle olisi suotavaa jättää kakkosnelosen ympärille 100mm viemäriputkea, näin vaikeutat minkin pesälle kiipeämistä huomattavasti.

Lopullisen pesän kiinnityksen runkopuuhun voi tehdä monella tavoin. Usein käytetään pesän pituista lautaa, joka sisäpuolelta ruuvataan runkoon. Tässä kiinnityksenä on käytetty harjateräksestä taivutettu kourua, jossa mustekalat toimivat kiristiminä.

Pesimäkauden jälkeen syksyllä pesät kerätään talteen ja tarkistetaan tarvitseeko ehostuksia tehdä. Itse runkopuu voi jäädä talveksi niille sijoillensa. Hyvin tehty pesä kestää käyttökuntoisena monta vuotta. Tässä kaikki lyhykäisyydessään. Nyt on pesät paikoillaan ja jäädään odottelemaan mahdollisia asukkaita.


Blogini etusivulle pääset tästä.