Kuvittele jos sinut vietäisiin silmät sidottuna järven rantaan ja sinun pitäisi arvata mitä edessäsi olisi? Pystyt varmasti tunnistamaan järviveden tuoksun. Kuulet kuinka aallot liplattelee ja aivan kuin vedestä nouseva kosteus koskettaisi poskipäitäsi. Kuvittele sama syksyiseen sammalmetsään.
Huomasit varmaan, että niillä molemmilla on hyvin tunnistettavissa olevat ominaistuoksunsa.
Meille suomalaisille luonto on ollut aina tärkeä ja monelle meistä luontoon meneminen on edelleen tapa laskea stressitasoja ja verenpainetta. Luonnolla on meille jotain sellaista annettavaa, mitä emme muualta saa.
Maailman mittakaavassa jokamiehenoikeus on harvinaista ja meidän pitää olla siitä ylpeitä. Saamme kävellä vapaasti metsissä ja keräillä syksyn sienisatoa. Voimme ottaa ämpärit mukaan ja kerätä mustikoita, puolukoita ja lakkoja. Oikeasti mustikkakin on sellainen superfood mikä antioksidantti arvoltaan pesee kaupalliset gojimarjat satanolla. Valitettavasti luonto muuttuu ja tulee jatkamaan muuttumista. Osa eläinkunnan eläimistä on erittäin uhanalaisia ja tiettyjen hyönteisten on jo ennustettu kuolevan sukupuuttoon.
On meidän tehtävä opettaa lapsillemme miten luonto toimii, miten siellä toimia ja miten siellä tulee toimeen. Se minkä jaksamme kantaa täytenä mukanamme, niin jaksamme myös kantaa tyhjänä pois. Pojasta polvi paranee, tavataan sanoa. Toivottavasti näin on ja tulevatkin sukupolvet pääsevät ihailemaan Suomen luontoa sellaisenaan kun mekin tänä päivänä.
Nuoresta iästään huolimatta tyttönikin on erittäin kiinnostunut luonnosta. On mukavaa kävellä pellon reunoja pitkin ja ihastella ohi lentäviä lintuja ja perhosia. Lasten kanssa on tärkeää, että mennään heidän ehdoillaan ja retken pituudesta päättää lapsi itse. Päämäärää tärkeämpi on kuitenkin yhdessä vietetty aika ja sitä kautta positiiviset kokemukset ruokkivat halua palata takaisin. Mitä enemmän lapsella on retkeilykokemusta, sen helpompi on suunnitella vähän pidempi kestoisia retkiä.
Suomi on täynnä laavuja, jotka sopivat lapsiperheiden päiväretkelle hyvin. On merkattuja pitkospuu reittejä ja hiihtolatuja. Nykyisin kun ehdotan laavulle lähtöä, niin heti pitäisi pakata makkarat reppuun ja olla jo menossa. Makkaratikun vuoleminen ja nuotion sytyttäminen kiehisillä tuntuu olevan aina yhtä mielenkiintoista. Ne on myös perustaitoja mitä on hyvä opetella jo nuoresta iästä alkaen. Tärkeää on myös opetella mitä marjoja tai sieniä voi kerätä ja mihin jättää koskematta. Retkeily lapsen kanssa on ennenkaikkea halpa ja opettavainen harrastus. On hyvä että suomalaisten luontosuhde jatkuu sukupolvilta toisille. Rentouttavia hetkiä luonnon parissa kaikille lukijoille!
Blogini etusivulle pääset tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti