Rusakon houkuttelumetsästys

Hämärän tultua, puutarhoihin ja pihapiiriin saapuva pitkäkorva on monelle riesa. Syksyllä unohtunut omenapuiden suojaaminen verkolla on ydintalvella rusakolle oikea makupala ja usein puu onkin kevääseen mennessä jyrsitty kuorettomaksi.
Itse ajattelen rusakosta eritavoin. Oikeastaan aina kun näen jäljet lumella, mietin mihinköhän nuo jäljet vievät? makaakohan se tuossa lähimetsässä ja missäköhän se käy syömässä?
Viherpeukaloiden kannattaa jatkossa olla vaan ajoissa puiden ja pensaiden suojaamisen kanssa. Rusakolla menee nimittäin hyvin ja ilmastonmuutos edesauttaa sitä entisestään. Tulokaslaji on osoittautunut hyvin menestyväksi ja muuntautumiskykyiseksi. Olen jopa kuullut, että on saatu saaliiksi rusakoita, joille on varsin pitkälle kehittyneitä lumikäpäliä. Rusakko kasvaa jonkin verran serkkuansa metsäjänistä kookkaammaksi ja on varsin hyvän makuinen sunnuntaipäivän pataruokana tai käristyksenä. Mistään tyhmästä eläimestä ei kuitenkaan ole kyse, eikä saaliinakaan voi pitää itsestään selvyytenä. Rusakon tapoihin ja mieltymyksiin on siis hyvä hieman perehtyä, jos tavoitteena on jallittaa eläin iltahämärällä. Itsellenikin merkityksillisin metsästysmuoto on nykyisin rusakon kyttäys. Pienellä seurannalla ja satsauksella on jo mahdollista saada saalista. Ensi selvitykseksi riittää jo varsin hyvin lumijälkien seuranta. Jos runsaita lumisateita ei ole satanut juuri edeltävänä päivänä, niin rusakko kyllä on liikkeessä heti pimeän tultua. Passiin kannattaa siirtyä melkeimpä heti kun päivä hämärtyy. Talvella pimeys iskee kuitenkin nopeasti.

Ihan ensimmäisenä haluan kuitenkin muistuttaa, että kylien liepeillä jos meinaa metsästää, niin siitä on syytä keskustella naapureiden kanssa. Yleensä lupa naapureilta heltiää helposti ja usein ollaan myös tyytyväisiä siihen, että omenapuiden jyrsijöitä hieman karsittaisiin. Edeltävä asia, kun on hoidettu kuntoon niin seuraavaksi kannattaa katsoa paikka valmiiksi mihin pimeän tullessa on aikomus siirtyä. Ampumasuunta olisi syytä katsoa siten, ettei taloja ole ampumasuunnassa.
Vähintään niihin on oltava matkaa sen verran paljon, ettei mitään vahinkoa pääse sattumaan, ja mieluusti vähän päälle. Jos ruokinta on järjestetty lähelle asutusta, niin suosittelisin harkintaa kaliberinkin suhteen. Itselläni käytössä on ollut jo muutamia vuosia 22wmr ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen.

Tämä talvi oli runsasluminen ja pitkään mentiin ettei suojasään puolella poikettu. Rusakot karsasti pitkään pellon pintoja ja havaintoni teinkin pääasiassa kyläteiltä. Moottorikelkalla tampattiin hieman kulkureittejä läheisiltä metsiltä ja kyläteiltä. Reittien liittymäkohtaan järjestin ruokinnan ja riistakameran tallentelemaan liikennettä. Ruokinnalle kannoin pääasiassa kauraa, juureksia ja omenaa. Jopa itseäkin hieman yllätti, kuinka nopeasti jälkiä alkoi ilmestyä ristiin rastiin tampattua reittiä. Ruokinta tuntui vetävän niin hyvin ruokailijaa puoleensa, että pääsin vähän testailemaan millainen tarjoilu toimii parhaiten. Ylivoimaisesti paras vetonaula tuntui olevan kun kaatoi läjän kauraa pellon pintaan ja pilkkoi päälle omenaa. Lunta jos ei satanut, niin ruokailijaa riitti joka illalle ja jatkui yleensä aamun tunneille asti. Parhaimmillaan ruokailijoita oli neljäkin samaan aikaan.

Itsellänikin, kun kotona on pieni lapsi ja päivätyöt siihen päälle, niin koko aamupäivän kestävät seuruejahdit ei vaan meinaa onnistua. Ajankäytöllisesti kyttäys on huomattavasti ystävällisempi metsästysmuoto. Osittain näistä syistä siitä itselleni on niin tärkeä tullutkin. Käytännössä ensimmäisestä kerrasta alkaen tämä vaatii kuitenkin kaluston päivitystä. Se äskettäin ostettu hirviputki ei nimittäin tähän hommaan enään taivu ja vaaditaan valovoimaisuutta. Itselleni ensimmäiseksi kytisputkeksi hommasin vortexin 3-12*56. Optiikassa hinta ja laatu kulkee aika sopuisasti käsikädessä. Lienee päivän selvää, että 350 euron kiikarilta ei voi vaatia samanlaista erottelukykyä ja valovoimaisuutta kuin vaikkapa 1500 euron kiikarilta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö halvemmalla putkella voisi nähdä. Kyllä voi! Olenhan itsekkin siitä elävä esimerkki. Laadukkaampi putki alkaa erottua edukseen heti siinä vaiheessa kun pilviverho on niin alhaalla, ettei kuuta ja tähtiä yksinkertaisesti voi nähdä. Tässäkin voidaan puhua paremminkin sijoituksesta. Parhaimmillaan 25 vuoden mittaiset takuuajat löysentää kukkaron nyörejä kummasti, eikä kerta sijoituksena tunnukkaan enää niin pahalta.

Vortex 3-12*56

Kauraa ja omenaa.

Mielestäni paras ajankohta on ehdottomasti tammikuun loppu puolelta ihan kauden loppuun asti. Illalla 19-22 oli ehdottomasti aktiivisinta aikaa. Mitä kovempi pakkanen oli sitä varmemmin ilmestyivät ruokinnalle. Olettaisin ruuan ja energian tarpeen olevan suurempi mitä alemmaksi elohopea laskee. Ruonkinnan ympäristöstä löysin tammikuussa pappanoiden lisäksi isoja tuppoja karvaa, joka kieli kiiman alkaneen. Rusakot alkavat juuri tuolloin liikkumaan huomattavasti enemmän ja saattavat kokoontua isoinkin joukoin ruokinnan liepeille syömään ja kilpailemaan alueen naaraista. Tuolloin juuri rusakko on myös varomattomin ja saaliiksii saattaa tulla tuplat kolmannen jatkaen syömistä aivan kuin mitään olisi tapahtunutkaan. Itsekkin tuon olen päässyt todentamaan. Alkutalvesta näin ei kyllä ole.


Passin ei tarvitse olla kummoinen. Riittää kun on esteetön ampumalinja ja hyvä olla. Joku vanha puutarha penkkikin voisi olla ihan toimiva ja helpottaa kummasti paikalla oloa. Itselläni passi paikka valikoitui usein konehallin seinän vierestä. Tummaa seinäpintaa vasten rusakoiden on huomattavasti vaikeampi rekisteröidä liikkeitä mitä aseen nostosta aiheutuu. Kiirehtiminen on usein täysin tarpeetonta. Ruokailun alkaessa, ei ole mikään kiire. Rauhassa tähtäys kohilleen ja hyvä laukaus. Onnistuneita rusakon kyttäilyjä lukijoille!

Illan tuplat.

Blogini etusivule pääset tästä.