Koivun mahlan valuttaminen

Koivun mahlan valutus käynnissä

Hupenevat lumikinokset, katolta tippuva vesi, katupöly ja palaavat muuttolinnut. Kaikkia näitä yhdistää kevät, joka etenee hyvää vauhtia. Vaikka lehtipuissa tässä vaiheessa ei varsinaisia kevään merkkejä olisikaan, niin puut on täynnä energiaa. Maaperästä puu imee suuria määriä vettä ja uutta kasvuvoimaa, jotka puu käyttää uusien versojen kasvattamiseen. Tässä vaiheessa on hyvä nipistää vähän mahlaa omiin tarpeisiin.

Ennenvanhaan koivunmahla oli voimajuomaa, joka virvoitti talven uuvuttamat ihmiset. Nykyisin koivunmahla on ennemmin jano ja luonnon oma terveysjuoma. Tänä päivänä koivunmahlalla on myös kaupallista arvoa. Kaupalliseen tarkoitukseen valutettu mahla menee 99 prosenttisesti vientituotteeksi. Osakseen tätä selittänee mahlan valutuksen pitkät perinteet. Mahlaa voi valuttaa koivusta, vaahterasta ja tammesta. Koivusta valutettu mahla on Suomessa ehdottomasti yleisintä. Koivun mahla on 99 prosenttisesti vettä ja loput on sokeria, happoja, hiven- ja valkuaisaineita.

Kanadassa sokerivaahterasta valutetusta mahlasta valmistetaan vaahterasiirappia. Meidän kotimainen vaahtera ei kuulu samoihin vaahteralajikkeisiin, eikä sen mahlasta saada samanveroista siirappia. Siitä syystä itsekkin pysyttelen koivussa. Valutus itsessään ei ole mitenkään vaikeaa ja sitä periaatteessa voi kuka tahansa harrastaa.

Mahlan valutus ei kuitenkaan kuulu jokamiehenoikeuden piiriin ja vaatiikin metsänomistajalta siihen luvan. Valutukseen tarvitset porakoneen ja pienen poranterän. Sopivankokoisen muoviputken, joka sopii tiiviisti puuhun porattuun reikään. Ämpärin tai limpparipullon. Valikoi koivusi niin, että rinnan korkeudella puun tulisi olla 20 senttimetrin paksuinen. Valutusreikä porataan  muutaman kymmenen sentin korkeudelle maasta. Poraus on syytä tehdä yläviistoon ja syvyydeksi riittää pari senttiä. Jos aika on otollinen, niin mahlaa alkaa valumaan samantien. Isosta koivusta voi mahlaa saada kerätty useita satoja litroja. Vaikka puu korjaa itse itsensä, eikä puulle aiheudu varsinaista haittaa porauksesta, niin porattuun reikään laho iskee nopeasti. Laho on niin sanottua kovalahoa, eikä heikenne puun lämpöarvoja poltettaessa. Vaneriteollisuuden parissa tämä kyllä aiheuttaa harmaita hiuksia.

Kumikorkki pitää muurahaiset, kärpäset ja roskat poissa

Useimmin kumikorkkiin törmää mummolassa ja tähän tarkoitukseen se onkin oiva apuväline. Korkkeja saa käytännössä jokaisesta vähänkään isommasta kaupasta. 10kpl pussi maksoi prismassa 3,99€ ja biltemasta haettu 10mm kirkas pvc-muoviletku oli 3,20€. Tuohon hintaan letkua sai 5metriä, joten melkosen valutustehtaan saa sillä jo pystyyn.

Paras valutus ajankohta sijoittuu tänävuonna tuohon pääsiäisen tienoille ja hieman siitä edemmäs. Kun versoaminen alkaa, niin mahlan valuminen tyrehtyy, eikä pullonpohjalle kerry juurikaan mitään. Vielä kerkee siis ihan hyvin aloittaa valuttamisen, jos tahtoo tätä vanhaa kansanperinnettä kokeilla.

Valutusreikä kannattaa porata puun pohjoispuolelle ja pullon ympärille kasata lunta. Jos kevät on niin pitkällä, ettei lunta enää ole saataville, niin pullon ympärille voi kääräistä vaikka märän pyyhkeen. Miksi näin tehdään? 

Mahla ei tykkää auringonlämmöstä ja lähtee pilaantumaan varsin nopeasti. Mahla ei jääkaapissakaan säily kuin pari päivää. Jos ajankohta on oikea, niin koivusta voi päivänaikana yhdestäkin reijästä valua mahlaa useita litroja. Jos mahlaa haluaa säilöä, niin pakastamalla voi mahlan saada säilymään jopa vuoden. 

Ensipuraisu

Päivän aikana valui reilu kaksi litraa kirkasta mahlaa ja nyt on kevään ensimmäisen maistamisen aika. Jääkylmässä lasillisessa on selvästi makeahko jälkimaku. Makua on hieman vaikea verrata mihinkään muuhun. Jos tämän saisi hiilihapotettuna, niin joihinkin laimeasti maustettuihin vishyvesiin voisi verrata. Nyt vetäydyn maistelemaan tehojuomaa tarkemmin ja toivotan lukijoille onnistuneita valutuksia!

Blogini etusivulle pääset tästä.