Kohdistusammunta failed

Kuvat: Niko Rintalahti

Monien suomalaisten metsästäjien tapaan, itsellänikin on tapana aloittaa metsästyskausi  elokuun kymmenentenä päivänä kyyhkyjahdilla.
Aloitukseen on vielä runsaasti aikaa, joten aseen käyntiä kerkeää testaamaan sitä ennen vielä useasti.

Ydintalvella asennutin omaan wmr:n vaimentimen. Siitä johtuen yritin radalle menemistä paksuimman lumipeitteen aikaan, mutta auraamattomat tiet saivat vain aikaan sen, että auto oli pohjastaan jumissa heti kättelyssä ja loppumatkan sai taittaa jalkapatikassa.

Paikanpäälle saapuessa ei tilanne tuonut mitään muutosta. Ensimmäiset siirtymät ampumakopista taululle piti tarpoa yli polvenkorkuisessa lumessa.

Eilisen aamupäivän tarkoituksena oli taas piipahtaa radalla. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, että onko käynti pysynyt ja miten aseen käyntiin vaikuttaisi se, että edeltävät kohdistukset oli ammuttu pakkasilmassa.

Radalle saavuttaessa oli heti nähtävissä, että oli alkamassa jonkin sortin kisat, parkkipaikalla oli autoja meinaan niin persketisti.

Ensimmäinen paikalle sattunut kertoi meille, että täällä aloitellaan kohtapuolin piirinmestaruuskilpailun karsintoja.
 Jaahasta, auto ympäri ja hetken mietiskelyn jälkeen päätettiin suunnata omille maille, syrjäiselle metsäpellolle.

Edeltävät päivät ovat olleet sateisia ja tämäkin aamupäivä on alkanut pilvisenä ja täysin tyynenä. Minkäänlaista tuulenvirettäkään ei ollut havaittavissa. Itikoiden lisääntymisen kannalta tälläiset olosuhteet ovat mitä mainioimmat. Autossa poistuttaessakin oli välittömästi huomattavissa itikoiden runsas määrä.

Makuulta edes jonkinlaista ampuma- asentoa hakiessani, kimppuuni hyökkää kymmenittäin itikoita. Tilanne oli jotain, hyvän komedian ja kauhuelokuvan välimaastoa.
Eihän tästä yksinkertaisesti tule yhtään mitään. Aina tähdätessä itikat puree päästä, korvista, niskasta ja osa yrittää nenästäkin sisälle.

Täysi farssi saa meidän lähinnä vitsailemaan koko tilanteelle. Onneksi meillä oli sentään kamera mukana. On hauskaa jälkeenpäin katsella kuvia ja muistella millainen tämäkin hetki on ollut.

Kuvien jälkeen nopeasti kamat kasaan ja autolle. Ei täällä oikeasti pysty edes olemaan.
Kohdistukset jäi tällä kertaa ampumatta, mutta saimmepahan hyvät naurut.

Kevättalven polttopuusavotan yhteydessä tuli taltioitua läjä haapapölliä, josta olisi tarkoitus kesän mittaan kuoria pinta pois ja hyödyntää laavuntekoon. Taidanpa seuraavaksi syventyä sen pariin, jotta syksyllä sen siirtäminen kohteeseen olisi mahdollista. Laavun työvaiheita tulen päivittämään blogiin tulevaisuudessa, joten olethan kuulolla.

Poronjäkälä fine dining lisukkeena?

Pallero poronjäkälää luonnossa

On sinun vuorosi isännöidä illallista ja tarkoituksenasi on loihtia tuttava pariskunnalle ilallispöytään maukas ateria. Tällä kertaa haluat poiketa tutuista kaavoista ja tahdot hieman säväyttää, mutta et oikeen tiedä miten sen tekisit?

 Mitäpä luulet, Minkälaisia ajatuksia vieraissa heräisi, jos lautasella olisikin pääruoan lisukkeena jäkälää? Aivan, jäkälää! Ensimmäisenä mieleen tulisi varmasti ajatus siitä, että voiko kaiken tosiaan syödä, mitä lautasella on? Kyllä voi!
Totta puhuakseni, useat fine dining ravintolat ympäri Suomen ovat tarjonneet jäkälää pääruoan lisukkeena ja alkupaloissa jo pitkään, mutta kotona tehdyille illallislautasille jäkälän käyttö ei ole rantautunut. Jäkälä mielletään perinteisesti vahvasti poron ruuaksi ja osittain tästäkin syystä jäkälän tarjoaminen saattaa useita hieman arveluttaa. Jäkälän käsitteleminen ruuaksi saattaa myös olla monelle täysin vierasta, ja mahdollisesti siksi mielletään vain huippukokkien repertuaariin. Tänä päivänä yhä useammat ihmiset suhtautuvat ruokaan hyvin avoimesti ja kokeilevat mielellään heille entuudestaan tuntemattomattomia ruokia. Ainakin itse olen hyvin iloinen siitä, jos joku uskaltaa kokeilla jotain uutta, eikä siitä pidä olla ollenkaan häpeissään vaikka ensimmäisellä kerralla ei aivan onnistuisikaan.

Kerron nyt vaiheittain miten käsittelet pallero poronjäkälän ja miten voisit sen tarjoilla.

1. Leikkaa jäkälästä juuret pois. Liota jäkälää 10 minuuttia kylmässä vedessä. Tässä tarkoituksena on poistaa risut, neulaset ja muu roska. Toista tarvittaessa.

2. Höyrytä jäkälää 10 minuuttia kattilassa.

3. Friteeraa jäkälää 150 asteisessa öljyssä 10 sekunttia. Jätä  hetkeksi talouspaperin päälle, niin Paperi imee pois ylimääräisiä rasvoja.

Mausta esimerkiksi kuivatulla savuporolla ja tarjoile valkosipulilla maustetun smetanan kera. Friteerauksen sijaan jäkälät voi myös maustaa ja kuivata höyrytyksen jälkeen. Hauduta höyryrettyä jäkälää noin 5 minuuttia makuliemessä (esim. Puolukka, mustikka, sieni), valuta jäkälät ja kuivata rapeiksi 50-asteisessa uunissa.

Metsäiset maut yhtyvät riistaruokien kanssa hienosti. Näin ollen Jäkälällä käyttö sopii riistaruoan koristeluun loistavasti. Ei muuta, kun rohkeasti kokeilemaan.

On syytä muistaa, että jäkälien kerääminen ei kuulu jokamiesoikeuksien piiriin, joten lupa keräämiseen on pyydettävä aina maanomistajalta.

Riistakamera edullisesti

Puuhun kiinnitetty riistakamera on oiva työkalu. Kameralla seuraat, niin eläinten liikehdintää, kuin kutsumattomia vieraita, eikä tämän aina tarvitse olla kallista.


Nykyisin törmään usein väitteeseen, että metsästys on muuttunut välineurheiluksi? Osaltaan tässä on kyllä vinha perä, mutta myös kuluttajissa on tapahtunut ajansaatossa selvä muutos vaativampaan suuntaan.

 Kun vietetään satoja tunteja vuosittain metsässä tai passissa, niin on aivan luonnollista, että vaatetukselta ja varustelultakin vaaditaan hieman enemmän. Nykyisin jo pelkästään vaatteita ja metsästyskenkiä löytyy aktiiviharrastajalle semmoinen määrä, että vaihtoehtojen puutteesta se harvoin on kiinni. Tekniikkakin on ottanut valtavan harppauksen eteenpäin ja markkinoilla on saatavilla monenlaisia loukkuvahteja, koiran gps-pantaa, passihälyttyttimiä ja riistakameroita.
Optiikka, niin metsästyskiikareissa kuin katselukiikareissakin pystyy vastaamaan vaativimmankin kuluttajan vaatimuksia. Hämäräkyttäys on kasvattanut Suomessa todella kovin suosiota. On ollut mielenkiintoista seurailla minkälaisia kiikari uutuuksia vuosittain markkinoille tuodaan. Hämärällä tapahtuvassa metsästyksessä, kun vaaditaan optiikalta aivan erilaisia ominaisuuksia, kuin valtaosalta päiväjahdeista.

 Palveleeko tälläinen vaihtoehtojen määrä oikeasti joitakin? Kyllä!

 Kysynnän ja tarjonnan laki on se mikä tuottaa markkinoille kokoajan uudenlaisia innovaatioita. Tarjonnan kirjosta itselleni yksi merkityksellisimmistä asioista on ehdottomasti riistakamerat. 

Riistakameralla pitkäaikainen seuranta esimerkiksi peuranruokintapaikalla antaa todella hyvän kuvan, siitä millainen riistakanta lähialueella löytyy, ja mihinkä metsästys olisi viisainta kohdentaa.

Liikkeestä tallentavaa kameraa, kun voi hyödyntää muutenkin.

 Mökillä tai venerannassa, miksei vaikka konehalleissakin joissa varsin usein jo pelkästään erilaisissa työkaluissa on kiinni tuhansia euroja. Mitäkö tämä sitten maksaa?

 Nykyisin suurimpien kameravalmistajien lähettävät kamerat on hintaluokassa 200-400€. Tallentavia kameroita saakin jo tästä huomattavasti edullisemmin.

•  Metsastys.com on sivusto, joka on luotu sillä ajatuksella, että se tuo kuluttajalle vaihtoehtoja metsästystarvikkeista, jotka ovat selkeästi halvempia, kuin markkinoilla yleisesti vallitseva taso. Usein nämä tuotteet ovat tehty Kiinassa ja suurella volyymilla. Tuotteet eivät välttämättä aina yllä laadultaan aivan samanlaiselle tasolle, kuin tunnetuimpien valmistajien tuotteet. Useimmin tuotteet kuitenkin yltävät laadultaan semmoiselle tasolle, johon kuluttajat on kuitenkin varsin tyytyväisiä. 

Miltä sinusta kuulostaisi jos 300€ arvoisen modernin riistakameran saisitkin hintaan 100€?, tai kettupillin eurolla?
Kannattaa käydä tutustumassa sivuston riistakamera vaihtoehtoihin. Toivottavasti tulevaisuudessa pääsisin tekemään tuotetestiä kyseisillä kameroilla ja antamaan palautetta tuotteista.

Lopuksi vielä sananen luottokortilla tehdyn tilauksen turvallisuudesta.
Metsastys.comin linkittämät verkkokaupat ovat maailman suurimpia verkkokauppoja. Siellä eivät korttihuijarit juhli. Korttitietosi ovat maailman parhaan tietoturvan takana turvassa. Lisäksi AliExpress palauttaa aina rahasi jos tavarat eivät saavu, tai ovat saapuessaan rikki.

Lähdetiedot:

https://metsastys.com/miten-metsastys-comin-verkkokauppa-toimii/

Puukon valmistus osa 2. Tuppi

                         Yhteistyössä Puukot.fi. Julkaistu Elamaaluonnossa.blogspot.com.

Yleisimmin käytetty tuppimateriaali on ehdottomasti nahka. Nahkaa on helppo työstää ja siitä saa kestävän tupen, joka kestää aikaa ja kulutusta. Tupen tarkoitus on suojata puukkoa kolhuilta ja käyttäjäänsä terän viilloilta. Tässä ohjeessa käymme läpi tupen valmistamisen naudan parkkinahasta. Näytämme lestan valmistamisen puusta, nahkan pehmentämisen, ompelun ja pintakäsittelyn. Pyrimme siihen, että kuvat ja kertomus olisi mahdollisimman selkeä ja antaisi hyvät eväät ensikertalaiselle.

Lestan valmistaminen

Lestan valmistaminen aloitetaan leikkaamalla vanerista kaksi aihiota. Vaneri sopii lestan tekoon hyvin. Vaneri on jäykkää ja sen työstäminen on kohtalaisen helppoa. Tästä syystä suosittelemme lestan valmistamiseen vaneria.

Paina puukkosi terä vanerin pintaan ja piirrä terän ääriviivat. 

Naputtele pienellä taltalla tai puukonterällä terän ääriviivoja myöten terän paksuinen ura. Huomioi, ettet yritä poistaa kerralla liian paksua siivua ääriviivoja myötäilevän uran sisäpuolelta. Vanerista irtoaa lastua helposti ja voi lohkaista koko vanerin, jos alkaa ahnehtimaan. Tämän jälkeen piirretään vaneriin haluttu lestan muoto kynällä ja sahataan ylimääräinen vaneri pois.

Valmiista lestan muodosta saat oivan mallikappaleen. Piirrä toinen samanmuotoinen vaneripala. Jälkimmäiseksi piirretty kappale liimataan ensimmäisen päälle kanneksi. Kannesta voi tehdä hieman ohuemman, kuin varsinaisesta lesta kappaleesta. Lopuksi kansi ja pohja liimataan yhteen. Valmiin kappaleen sivuja voi lopuks hioa hieman hiekkapaperilla sileämmiksi.

Saatavilla on myös muovisia valmislestoja. Valmislestoja on saatavilla useimpiin puukonterämalleihin ja useimmille pituuksille. Valmiilla lestalla nopeutat tupen tekoa huomattavasti.

 Valmiita lestoja voit tarkastella täältä.


Nahkan muokkaaminen

Tupennahan muokkaaminen aloitetaan ohentamalla nahan reunoja. Ohentamattoman nahan läpi neulominen on vaivalloista. 2mm nahkasta voi reunojen paksuudesta ottaa puolet pois. Ohentamiseen on saatavissa monenlaisia nahkahöyliä, joilla ohentaminen sujuu suhteellisen helposti.

Nahkahöyliä pääset katsomaan täältä.

Ohennettu, tasainen pää nahasta jätetään likoamaan veteen. Tässä riittää sentin vesimäärä kipon pohjalla. Nahka imee nopeasti kosteuden itseensä ja on sen jälkeen huomattavasti taipuisampi.

Taivuta noin 5mm matkalta nahkaa kaksin kerroin. Tämän jälkeen kaksin kerroin taitettu nahka jätetään vaneripalojen väliin puristukseen kuivamaan. Huoneenlämmössä nahka on kuiva noin vuorokaudessa. Kuivunut nahka jää muotoonsa ja nahan päästä saadaan hyvännäköinen sauma. Kaksinkerroin taitettu pää vahvistaa myös tupen suuta.

Ennen ompelua

Ennenkuin kosteata tuppinahkaa käydään ompelemaan, niin puukko pitää suojata huolellisesti. Tuppi ommellaan muotoonsa aina niin, että puukko on jää tupen sisälle. Tässä vaiheessa terän saa helposti ruostumaan, jos suojaus päästää vettä lävitseen. Puukko voi myös olla todella tiukka uuteen tuppeensa. Suojaamalla kahvaosan kelmulla ja maalarinteipillä, tupesta saadaan hieman isompi kahvaan nähden. Näin tupesta tulee sopivan tiukka pitämään puukon tupessa, mutta myös helposti irroitettava.

Tupen ompeleminen

 Kasta jälleen nahka veteen, ja anna nahan pehmentyä 15minuuttia. Tämän jälkeen nosta nahka talouspaperin tai pyyhkeen päälle ja painele hetki liikoja vesiä nahasta pois. Vesi tekee nahasta pehmeää, mutta liika pintakosteus saattaa hakeutua terän ja lestan väliin ja aiheuttaa ruostumaa.

Oikean kätinen tuppi

Tämä vaihe on tupen teossa tärkeä!!! Nyt päätetään kätisyys. Jos sinulla oli aikomus roikuttaa puukko oikealla puolella, niin käännä puukko sille lappeelle. Ohjekuvan tupesta on tulossa oikeakätinen. Kahvan oikea syvyys tupen sisällä on hivenen paksuimman kohdan yläpuolella. Näin saadaan tupesta hieman napakka, eikä puukko pääse tippumaan tupesta omia aikojaan.

Ompeluun tarvitset ehdottomasti naskalin, jolla puhkaiset nahkaan langalle läpiviennin. Vaikka nahka on kostea ja pehmitetty, on se edelleen pelkälle neulalle aivan liian kovaa ja paksua. 

Erilaisiin nahkanaskaleihin voit tutustua täältä.

Tupen ompelua ei aloiteta koskaan aivan ylhäältä, vaan muutama sentti yläreunan alapuolelta. Ensin ommellaan kantolenkin soljelle vahvike. Lenkin läpivientireikä tulee tämän ommellun lenkin sisäpuolelle. Aloita siis ompelu noin kaksi senttiä yläreunan alapuolelta. Ompele ensin lenkin yläpuolen lenkki,jonka jälkeen ommellaan koko tupen pituinen sauma.

Ompelemiseen tarvitsen kaksi isoa silmäneulaa ja vähintään 1mm paksuista vahattua lankaa. Yhteen tuppeen lankaa pitää varata noin 2 metriä. Neula solmitaan langan molempiin päihin. Aloitus reijän läpi pujoitettu lanka viedään läpi niin pitkälle, jotta molemmat langanpäät ovat yhtäpitkät. Ompelu tehdään niinsanotusti ristiin. Seuraavaan ommeltavaan reikään lanka viedään molemmista suunnista ja molemminpuolin omalla neulalla, jolloin niinsanottu riistiin neulominen tapahtuu.

Langat ja neulat löydät täältä.

Tässä kohdin ompelu on edennyt jo puoleenväliin. Naskalilla reikiä painaessa, olisi hyvä, jos vastapuolelta painaisi jollain vastaan. Tässä käytössä oli pihdit, jotka sopii ihan hyvin tähän tarkoitukseen.

Nyt ommellaan muutama reikä takaisin päin ja katkaistaan molemmat langat.

Nyt edessä on ompelun lopetus. Lopetus tehdään ompelemalla muutamat läpireijät takaisin päin, käyttäen jo valmiita reikiä. Nyt voit katkaista molemmat langat.

Ompelu on nyt valmis

Tupen muotoilu

Tupen muotoilun voit aloittaa käytännössä heti ompelun jälkeen. Muotoilussa tarkoitus on saada nahka myötäilemään lestan ja kahvan muotoja. Muotoilussa voit käyttää joko luulastaa tai veitsen sivua. Älä missään tapauksessa käytä veitsen teräpuolta, voit helposti tehdä viiltoja nahkaan. Sivele pintaa, ikäänkuin voitelisit leipää. Hitaasti nahka alkaa muotoutua tarkasti muotoonsa. Tässä vaiheessa voit tehdä painokuvioita halutessasi nahan pintaan. Haluttu muoto, kun on valmis niin jätä tuppi kuivamaan ilmavaan paikkaan. Tuppi kuivuu huoneen lämmössä noin vuorokaudessa.

Muotoiluun tarkoitettun luulastan löydät täältä.

Punsseleilla saa koristeltua tupen omannäköisekseen.

 Kuvassa näkyvällä punsselilla on painettu kolme koristeellista kuviota tuppeen antamaan hieman koristeellisuutta. Punsseleita löytyy nykyisin monenlaisia ja niillä pystyy loihtimaan mitä upeampia kuviointeja tuppeen.

Erillaisia punsseleita pääset katsomaan täältä.

 Nyt tuppi on kuivanut vuorokauden ja päästään vetämään puukko ensimmäisen kerran pois tupesta. Puukko irtoaa helposti ja on juuri sopivan tiukka tuppeen, kun kahvasta poistetaan suojamuovit ja teipit. Nyt päästään leikkaamaan ylimääräiset nahat pois.

 Voit käyttää puukkoa tai terävää veistä ylimääräisen nahkan leikkaamiseen. Terävällä veitsellä nahka saattaa leikkautua jopa hieman liiankin hyvin, joten vuole nahkaa varoen, ettet katkaise vahingossa tupen sidota lankoja. Tässä vaiheessa turvallinen työväline on myös nahkahöylä. Sillä saat hyvän lopputuloksen, etkä voi vahingossa katkaista lankoja.

 Nyt tuppi on kantolenkkiä vaille valmis. Tässä vaiheessa voidaan aloittaa tupen värjääminen ja kantolenkki voidaan värjätä samaan aikaan. Poista jälleen puukko tupesta ja aloita värjäys.

Nahkan värjäykseen käytetään narvivärejä. Värejä on saatavilla todella kattavasti. Jos tarkoitus on värjätä vain yksi tuppi, niin 10ml annospullo on todella kätevä. Yhdellä pullolla värjää yhden tupen ja kantolenkin ja pullossa on käytännöllinen suppilo, jolla väriä on hyvä kaataa pumpulille. Jos pidät todennäköisenä, että tulet käyttämään samaa väriä tulevaisuudessa muihinkin tuppeihin, niin kannattaa samantien valita isompi pullollinen väriä. Värjäyksessä on hyvä käyttää kertakäyttöisia muovihansikkaita. Väri tarttuu todella hyvin sormiin ja muuhun tekstiiliin, eikä varmasti lähde pesussakaan helposti pois, joten käytä jonkunlaista alustaa. Kaada väriä pumpuliin ja ala pyyhkimään tuppea pumpulilla. Kun koko tuppi on värjätty, eikä luonnollinen nahan väri pilkistele mistään, niin jätä tuppi jälleen kuivamaan. Väri kuivuu nopeasti ja tupen pääsee käsittelemään vielä saman päivän aikana vahalla. Vaha suojaa tuppea kosteudelta ja lialta. Vaha antaa myös hieman kiiltoa tuppeen. Vahaus kruunaa tupen ja antaa sille arvokkuutta.

Erilaisia narvivärejä ja vahoja löydät täältä.

 On helpompaa käyttää valmiita vyölenkkejä, joissa ainoaksi työksi jää värjäys ja kiinnitys. Jos sinulta jää yli noin 16-20cm pitkiä suikaleita, niin voit tehdä soljen siitä. Leikkaa viivottimen ja terävän mattoveitsen kanssa suikaleesta reilun sentin levyinen pala.

 Taittele solki tähän asentoon. Jos lenkki tuntuu tässä vaiheessä liian pitkältä, niin lyhennä se sopivaan mittaan. Jos sinulla on vyö, niin voit vähän mallailla sen kanssa lenkkiä sopivaan mittaan.

Kun oikea lenkin pituus on löytynyt, puristetaan nahkareijittimellä reikä jokaisen kolmen kerroksen läpi, josta lopuksi lyödään niitti kiinni.

Soljen värjäys

Tässä vaiheessa tuppeen on kiinnitetty D-lenkki, johon solki kiinnitetään lyömällä niitti kiinni. Tämän jälkeen tuppi on täysin valmis vahapinnalle. Vahoja, jotka soveltuvat nahkojen käsittelyyn, on paljon. Yleisimmin käytetty on mehiläisvaha, jota pyyhitään kankaalla tai sienellä tupen pintaan. Vahattu pinta hylkii kosteutta ja likaa, vahaus estää myös nahkaa kuivumasta liikaa. Vahaus on hyvä tehdä aika-ajoin uudestaan. 

Vahoja nahan käsittelyyn löydät täältä.

Valmis tuppi

Toivottavasti näiden ohjeiden perusteella uskallat lähteä kokoilemaan tupen valmistamista.

Nyt toivomme sinulle paljon onnistumisen riemua!  

Järvikalan säteily

On totta, että Tshernobylin ydinonnetomuden seurauksena Suomikin sai osansa ydinlaskeumasta. Pahimmat laskeumat sijoittuivat keskiseen-Suomeen, Hämeeseen ja Päijät-Hämeeseen. Tämän seurauksena osassa suomea järvikaloista mitataan vielä tänäkin päivänä onnettomuudesta johtuvia säteilyarvoja, jotka ylittävät raja-arvon.
EU:n määräämä raja myytävälle kalalle on 600 becquerelliä kilolle. Mittauksissa on suuria järvikohtaisia eroja, ja jatkuvia mittauksia suoritetaan vielä tänäkinpäivänä. Korkeimmat cesium pitoisuudet löytyy petokaloista, hauki, kuha, isot ahvenet ja made. 80-luvulla mittaustulokset olivat vielä pahimmillaan jopa 10 000 bq/kg. Nykyisin itä- ja pohjois-Suomessa saadut tekstitulokset jäävät jo pääosin alle 100 bq/kg. Muualla maassa tulokset ovat 100-1000 bq/kg.
Maallikolle tällaiset tulokset eivät kerro juuri mitään. Millaisia nämä määrät oikeasti ovat, ja tulisiko meidän oikeasti välttää suomalaista järvikalaa?

Tarkastellaampa tätä asiaa hieman enemmän ja eri kantilta. Lähdetään liikkeelle, siitä tosiasiasta, että suomalaiset syövät itsekalastettua järvikalaa vuosi vuodelta vähemmän. Kalan kokonaiskulutus kuitenkin taas vastaavasti  kasvaa. Kasvu johtuu tuontilohesta, ja sen hinnasta. Olet varmaan itsekin toisinaan pysähtynyt kalatiskille ja huomannut, että siinä missä tuontilohesta pyydetään 8,90€ kilo, niin vaikkapa kotipuoleisesta kuhasta pyydetään 28,90€/kilolta. Tämä antaa hieman perspektiiviä sille tosiseikalle millaiset tehotuotetun kalan volyymit on sen kasvattajamaassaan ja miten se eroaa siitä, kun harvalukuiset kotimaiset sisävesikalastajamme laskevat verkot vesille toivoen isoa kalasaalista.

Ymmärrät varmaan tässä vaiheessa, että hintakin muodostuu aika erilaisista lähtökohdista. On täysin loogista, että hinta ohjaa kulutustottumuksiamme, mutta onko se mennyt jo niin pitkälle, että alamme näkemään osan kotimaisista kaloistamme vähemmän houkuttelevampina, kuin ennen? Kuinka monessa joulupöydässä nykyisin on tarjolla jouluhaukea? Kuinka monesta pöydästä puuttuvat vaalealihaiset kotimaan kalamme kokonaan ja miten se vaikuttaa kasvaviin lapsiimme?
 Jo nyt suuri osa alle kouluikäisistä lapsista ei ole koskaan syönyt ahventa tai haukea. Nämä edeltävät tosiasiat huomioiden, voi pohtia millainen säteilyn määrä järvikaloistamme meihin kohdistuu. Suoranaista oikeaa vastausta ei varmasti olekaan, sillä säteilyn määrään vaikuttaa olennaisesti mistä kalat ovat peräisin.

Totta puhuen nykyisin meihin kohdistuvasta säteilyn määrästä vain noin yksi prosentti tulee ruuasta ja juomasta. 50% suomalaisiin kohdistuvasta säteilystä johtuu sisäilman radonista, 30% luonnon taustasäteilystä ja 15% terveydenhuollon säteilyn käytöstä. Jäljelle jäävästä viidestä prosentista Tsernobylin jäänteet on enää murto-osan luokkaa.

Nyt ollaan jo aika hyvin tietoisia siitä paljonko säteilyä saadaan siitä, jos lasten kanssa mökkirannasta ongitut ahvenet käytetäänkin ruuaksi. Tähän tietysti vaikuttaa myös se, minkä verran syömme luonnon antimia. Sienissä, marjoissa ja riistassa on myös Tsernobylin onnettomuudesta johtuvaa säteilyä, joka sateen mukana päätyi maaperiimme ja vesistöihin. Lukemattomat ravintosuositukset kehottavat meitä syömään kalaa, useimmin sen hyvien rasvojen vuoksi. Järvikalojen kohdalla liha on useimmin  kuitenkin vähärasvaista, mutta pitää sisällään laadukasta proteiinia, eikä niidenkään rasva ole kovaa rasvaa. Sienissäkin on meille monia tärkeitä vitamiineja ja kuituja. Esimerkiksi sata grammaa tuoreita suppilovahveroita sisältää D-vitamiinia 14-29 mikrogrammaa, kun päivittäinen saantisuositus on 10 mikrogrammaa. Mustikoissa sen sijaan on paljon A, B, ja C-vitamiineja, mangaania, magnesiumia, kalsiumia, kuituja ja flavonoideja.

Ylipäätänsä luonnossa elää ja kasvaa ravintoarvoiltaan loistavaa ravintoa, jonka syömisen hyödyt ovat moninkerroin suuremmat, kuin sen käyttämättä jättäminen. Jos olit aikeissa viedä lapsesi kalalle, ohjeistaa kalankäsittelyssä ja lopuksi kruunata päivänne loihtimalla saaliskaloista maukas ateria, tee se! Meidän hyvinvointiamme lisää huomattavasti säteilystä murehtimista enemmän se, että vietämme aikaa luonnossa läheistemme kanssa ja nautimme yhdessä olosta.


KÄYTETYT LÄHTEET
Säteilyturvakeskus
https://www.stuk.fi/aiheet/mita-sateily-on/ihmisen-radioaktiivisuus/suomalaisen-keskimaarainen-      sateilyannos

Yle
https://yle.fi/uutiset/3-5334964


Blogini etusivulle pääset tästä.

Puukon valmistus osa 1. Puukko

yhteistyössä Puukot.fi. Julkaistu Elamaaluonnossa.blogspot.com.

Sinulla on kova polte ja oppimisen halu, Olet aikeissa aloittaa ensimmäisen puukkosi valmistaminen, mutta et oikein tiedä kuinka päästä alkuun. Lukemalla nämä ohjeet, sinulla on varmasti hyvä mahdollisuus onnistua. Yhdessä PUUKOT.FI kanssa olemme tehneet ohjeet, joilla varmasti onnistut tekemään ensimmäisen puukkosi. Ohjeet on tehty nimenomaan aloittelijalle ja kuvat on yritetty pitää selkeinä ja informatiivisinä. Turhaan hifistelyyn emme halunneet lähteä vaan keskitymme pitämään työvaiheet ja eri työvaiheitten kulun hyvin selkeänä.

Nykyisin markkinoilla on saatavilla monenlaisia valmiita teriä, jotka helpottaa puukontekoa kummasti. Valmisterissä on myös se hyvä puoli, että saa juuri sellaisen terän, joka omaan käyttötarkoitukseen soveltuu parhaiten. Puukko on korvaamaton työkalu metsäretkellä, kalastaessa tai vaikkapa kotiaskareissa. Mikä olisikaan mukavampaa, jos vyöllä kulkisi mukana omavalmisteinen puukko, minkä sinä olet tehnyt ja jonka tunnet läpikotaisin.

Puukot.fi on puukko ja nahka tarvikkeiden, sekä raaka-aineiden myynnin aloittanut vuoden 2005 alusta nettimyynnillä. Nykyisin puukot.fi pitää myös kivijalkakauppaa Lappeenrannassa kauppakeskus iso kristiinassa. Se on suomen ainoa alan kivijalkakauppa. Siellä voi paikan päällä ihastella koko myynnissä olevaa valikoimaa. Paikanpäällä pyrimme myös vastaamaan parhaimman mukaamme asiakkaiden kysymyksiin ja tarpeisiin.



Alustus ja ensityöt

Tämä ruoto katkaistiin 8cm pituiseksi, palkon juuresta mitattuna.

Valmisterissä on yleensä aina toinen puoli hieman pyöristynyt. Tässä vaiheessa on hyvä suoristaa palko. Asettele viivotin terän päälle ja piirrä suoraviiva niin, että palko olisi teräväreunainen. Viila tai dremelin katkaisu laikka ovat erinomaisia apuvälineitä tässä vaiheessa. Hyvin suoristettuun palkoon alalappo painautuu tiiviisti, ja antaa huomattavasti huolitellumman ilmeen.
Tähän puukkoon  ei ole tarkoitus asentaa ylälappoa, joten terän ruodolla ei tässätapauksessa ole tarkkaa mittaa. Ruoto on kuitenkin syytä upottaa mahdollisimman syvälle kahvaan. Näin varmistat, että terä pysyy varmasti kiinni kahvassa ja antaa siihen myös lisäjäykkyyttä. Kahvan muoto on syytä olla jo tiedossa tässä vaiheessa, niin pystyt mitoittamaan ruodon pituuden niin, ettet puhkaise puun pintaa muotoiltaessa.

Rakennusohjeiden puukoissa on käytetty Laurin ruostumatonta drop point 80 terää.
Kuvan terään ja muihin terävaihtoehtoihin pääset tutustumaan täältä.

Alalapon sovitus

Tässä lappoina on käytetty 3:n millin uushopea valmislappoa ja toisessa puukossa 5:n millin messinki levystä leikattua lappo-aihiota. Valmislapot sujahtavat yleensä paikoilleen helposti. Neulaviiloilla voi avartaa lappoa hieman, niin lapon saa aivan palkoa vasten. Paksummasta levystä tehtyyn lappoon meneekin aikaa jo moninkertaisesti.
 Ensin aihioon piirretään läpiviennin ääriviivat, jonka jälkeen porataan pienellä metalliporalla vierekkäisiä reikiä ääriviivojen sisälle. Tämän jälkeen neulaviiloilla viilataan läpivienti sopivankokoiseksi. Tässä oikeasti kuluu aikaa, mutta lopputulos on tärkein. Paksu ja hyvin istuva alalappo on oikeasti todella näyttävän näköinen.

Valmislapot nopeuttavat työvaihetta huomattavasti ja niillä on helppo saada hyvin istuva liitos aikaiseksi. Valmiita lappoja pääset katsomaan tästä linkistä.

Lapon kiillotus


Jos lappoihin on touhutessa tullut syviä naarmuja, on helpointa aloittaa työt vesihiomapaperilla. Karkeudeltaan 400 paperi on yleispätevä karkeus, etkä välttämättä tarvitse muita karkeuksia. Asettele vesihiomapaperi kovalle ja tasaselle alustalle ja kaada paperin pinnalle hieman vettä. Hio lappoa pyörivin liikkein, kunnes syvimmät naarmut ovat hävinneet. Nyt voidaan aloittaa varsinainen kiillotus. Näiden lappojen kanssa kiillotukseen käytössä oli rälläkkään kiinnitettävä kiilloituslamellilaikka, johon laitettiin kiilloitustahnaa. Kiillotuksessa voidaan käyttää myös kiillotuskonetta, jonka näet tästä linkistä.

Kiilloittamaton 5:n millin alalappo 

3:n millin alalappo kiillotettuna

Rälläkkään kiinnitetty huopalaikka ja palanen hiomatahnaa

Koristeellinen alalappo sarja

Tämän työvaiheen sinä joudut tekemään itse, eikä valmista nippua saa tilattua. Pakettiin tarvitset mustaa nahkaa ja kaksi kappaletta 1mm:n paksuisia messinkisiä välilevyjä. Leikkaa nahkasta noin 4cm kertaa 4cm paloja. Nahkapalojen keskelle leikataan saksilla sopivan kokoinen läpivienti, josta teränruoto mahtuu kulkemaan läpi. Tee samoin välilevyille. Tässä kohtaan sopivin työkalu on pieni metallipora, jolla reikiä porataan vierekkäin. Viimeistele läpi vienti käyttämällä neulaviilaa. Nyt sinulla on valmiit palaset valmiina liimaukseen. Sivele kaksikomponenttista epoksiliimaa toisiinsa liimattaviin paloihin. Ennenkuin laitat nipun puristukseen niin kokeile vielä ruodolla, että se menee nipun lävitse. Helposti käy niin, että välilevyjen asento hieman elelee näprätessä, eikä reikäkohta olekkaan enää linjassa toisiinsa nähden. Nyt asetat nipun tiukkaan puristukseen ja annat kuivaa rauhassa. Ruuvipenkki on puristukseen sopivin.

Nahka valikoimaan voit tutusta tästä linkistä. Valmisvälilevyt löydät täältä.

Nipun puristuksessa on syytä käyttää vaneripaloja molemminpuolin. Ruuvipenkin leuoissa on usein epätasaisuuksia. Näin saat hyvän ja tasaisen puristuksen koko nipun alalle.


Kahvan reikä



Suorista sahaamalla kahvapuun päät. Jos puun pää on kovin vino puristettaessa kahva kasaan, on vaarana, että puun ja nahkan väliin jää ikävän näköinen välys. Mitoita kahva-aihioon keskikohta ja poraa samansyvyinen reikä, jonka terän ruoto uppoaa puuhun. Sovita teränruotoa usein porattuun reikään. Näin pienennät riskiä porata aivan ylisuurta asennusreikää. Ruoto on yleensä aina mataloituu loppua kohden, joten yritä mukailla poratessa ruodon muotoja. Optimaalisin tilanne olisi, jos ruoto olisi vähän tiukka kahvaan eikä liikkuisi sivuittais suunnassa. Vaikka porareikää laitetaan lopuksi epoksiliimaa, niin olisi aina parempi, jos terä olisi jo lähtökohtaisesti napakasti kiinni kahvassa.

Valmiissa kahvapuu aihioissa on etuna valmiiksi suoristetut päät. Suoralla päällä saat varmasti kahvan istumaan alalappoa vasten hyvin, eikä ikävännäköisiä välyksiä jää kahvan ja lapon väliin.
Valmiskahvoissa on suuri valikoima, joihin pääset tutustumaan tästä.

Valmis porareikä, johon terän ruoto on sopivan napakka.

Kahvan ruodon reiän tekoon, on saatavilla työkalu, jolla työtä saa helpotettua. Reikäraspi on oiva apu tässä työvaiheessa. Kuvat reikäraspista löydät täältä.

Kahvan ja terän yhteen liimaaminen

Kahvan ja terän yhteen liimaamisen aikana olisi hyvä saada jatkuva puristus aikaseksi. Epoksi liimoja on monenlaisia, ja useimmat kovettuvat jo viidessä minuutissa. Jos puristuksen aikaan saamiseen ei mene kuin hetki, niin voit ihan hyvin valita nopeasti kuivuvan liiman. Nopeissa liimoissa on etunsa ja kahvan muotoon hiomisen voi aloittaa nopeastikkin. HUOM! Jos yhtään epäilet liimaamisen kanssa, niin valitse suosiolla hitaasti reakoiva liima. On perin ikävää, jos kahvan sisälle valutettu epoksi onkin kerennyt jo jämimään, eikä ruotoa meinaa saada pohjalle asti. Pahimmassa tapauksessa koko liimaus keskeytettävä ja porattava kahvan reikä puhtaaksi kovettuneesta liimasta.
Tämän kaltainen puristuslaite on helppo ja edullinen toteuttaa. Tarvitset vain kaksi kappaletta noin 50cm pätkän kierretankoa, 8 mutteria, samanverran prikkoja ja hieman vaneria.

Puristaessa ylimääräinen liima yrittää pursuta jokaisesta pienestäkin reiästä. Katso, ettei liimaa pääse valumaan terän päälle. Kovettuneen liiman saa terästä irti raaputtamalla. Tämä saattaa kuitenkin jättää terään naarmuja.


Kahvan muotoilu


Kun olet saanut kuivuneen kahvan liimauksesta, niin piirrä kynällä kahvan keskilinja. Keskilinjan piirtäminen tarkoittaa siis sitä, että jatkat ylhäätäpäin katsottuna terän hamaraa kahvan päälle. Jos ajatuksena on tehdä karkea muotoilua esimerkiksi rälläkkään kiinnitetyllä hiomalamellilaikalla, niin keskilinjan jatkuva tarkkailu helpottaa työtä todella paljon. Viimeinen hiominen tehdään hiomapaperilla, aloittaen karkeammalla paperilla, edeten hienompaan. Jos innostusta riittää ja halua investoida työvälineisiin, niin suosittelemme ehdottomasti kuvan tyyppistä nauhahiomakonetta. Rehellisesti sanottuna tämä laite on aivan ylivertainen kahvaa muotoiltaessa.

Vielä viimeinen hionta hienolla hiomapaperilla

Kahvan käsittely


Näihin puukkoihin valikoitui kahva puuksi visakoivua siitä syystä, jotta voimme näyttää miten puun kuviointi korostuu pintakäsittelyn jälkeen.
 Toisen puukon käsittely on tehty vesiliukoisella väripetsillä, jonka kuivuttua puukko on käsitelty vernissalla. Toiseen on tehty pelkkä vernissa käsittely. Vernissa pinta tekee puusta hieman kellertävän ja matta sävytteisen.
 Jos mielii oikeen läpikuultavaa ja kirkasta pintaa kahvaan, niin lakkaus on silloin oikea vaihtoehto. Lakkakäsittely tosin tekee kahvasta liukkaan, jonka vuoksi en suosittele lakkapintoja käyttöpuukoissa. Vernissapinnan kuivuttua, pinnan voi käsitellä myös danish oililla. Danish oil tekee pinnasta kirkkaan, mutta ei tee liukasta pintaa.
 Puukko, joka on tehty käyttöpuukoksi,ja kulkee aina vyöllä mukana, suosittelemme öljy tai vaha pintaa.
Vernissa rätit ja paperit on muuten semmoisia jotka voivat syttyä myöhemmin itsekseen palamaan, joten kahvan käsittelyssä syntyneet paperit ja rätit pitää ehdottomasti hävittää. Varmin tapa on hävittää rätit joko polttamalla tai hautaamalla. Älä missään tapauksessa tunge niitä roskiin, ne voivat syttyä siellä myöhemmin itsekseen palamaan.
Erillaisiin puunkäsittely aineisiin pääset tutustumaan täältä.

Ennen kuin aloitat kiillotuksen, niin kääri puukonkahva elmukelmuun ja teippaa maalarin teipillä lappojen jälkeen alkava puupinta tiukasti kiinni. Käsittelemätön puupinta imee likaa itseensä helposti.

yksi tapa kiillotukselle, on käyttää rälläkkään kiinnitettävää huopalamellilaikkaa yhdessä kiillotus tahnan kanssa. Tämä on kuitenkin jo työvaiheena semmoinen, että rälläkkä alkaa käymään työkoneena aika isoksi ja sen kanssa työskentely voi olla hieman haasteellista. Kiillotusta ei kannata jatkaa yhtä kestoisesti kuin muutamia sekuntteja kerrallaan. Kiillotuksessa syntyy lämpöä ja pitkäkestoinen kiillotus voi saada väli nahkalaput montulle.

Näiden puukkojen teossa oli käytössä dremeliin kiinnitettävä jatkovarsi, johon oli kiinnitetty pieni kiillotuskiekko. Jos dremel sattuu löytymään, niin sen käyttöä suosittelen tässä kohdin. Lisäsin pienen videopätkän dremelin kanssa kiillotuksesta.

Vernissa käsitelty kahva

Vernissan levityksessä voit käyttää pientä pensseliä tai sientä. Pyyhi kahvan pinnalta ylimääräinen vernissa pois ja jätä kuivamaan mieluusti terä ylöspäin. Pinta imee helposti kaiken ilmassa leijailevan pölyn itseensä kiinni, joten valitse kuivatuspaikaksi mahdollisimman pölytön ympäristö. Käytön jälkeen voit pestä pensselin lakkabensiinillä tai saippuavedellä. Vernissa kuivaa puunpinnalla todella kauan. Vähintään kolme päivää, ja senkin jälkeen kahva on tahmea vielä päiviä. Kuivumisolosuhteet vaikuttavat suuresti siihen kuinka nopeasti kahva kuivaa. Optimaalisin lämpötila on huoneenlämpö.

Mahonkin värinen vesipetsi

Tämän kahvan kohdalla näkyy mielestäni aika hyvin, miten petsaus vaikuttaa puunkuvioiden korostustuvuuteen. Kahva petsattii mahongin värisellä vesiohenteisellä petsillä. Petsaukselle kuivumis ajaksi riittää huoneen lämmössä vuorokausi, tämän jälkeen otetaan hieno karkeuksinen vesihiomapaperi jolla pyyhkäistään kevyesti vielä pinta läpi. Petsauksen jälkeenkin pinta pitää vielä käsitellä jotenkin, jotta veden hylkivyys saadaan aikaiseksi. Tämän kohdallakin päädyimme vernissa käsittelyyn.

vernissa kuivatus meneillään

Lopputulos

Toivottavasti ohjeistus oli tarpeeksi selkeä ja sinulle jäi mielikuva erityövaiheitten järjestyksestä ja toteutuksesta. Tekotapoja on monenlaisia, ja varmasti monella tekijällä on aivan oma tyyliinsä tehdä puukkonsa. Tämä on vain yksi tapa, mutta noudattamalla tätä ohjeistusta onnistut varmasti. Nyt toivotamme mukavia hetkiä harrastuksen parissa!



Katso ohjeet puukontupen teko-ohjeet Täältä.