Ketun ja supikoiran pyynti tunnelmia

Mennään maaliskuun loppua ja takana on pitkä lauha jakso säässä. Sen verran on lämmintä piisannut pidemmän aikaa, että supikoiran jälkiä on alkanut ilmaantua peltoaukeiden ja metsien rajalle. Viime viikonloppuna oli näköhavainto kettukaksikostakin joka ilmeisesti tuulesta johtuen ei havainneet kulkijoita, jotka olivat paikalla ollessaan saaneet seurata repolaisten toimia useamman minuutin. Liikettä siis on ja tänä ilta olisi tarkoitus itse kokeilla josko petopillillä saisi narrattua supin tai ketun ampumaetäisyydelle. Pohjatyöt jäi tälläkin kertaa laihanlaisiksi. Sen verran kuitenkin tuli potentiaalisia paikkoja kierrettyä, että tämän iltainen passipaikka on selvillä. Pellon laidalla ojan pientareella sijaitseva kivi, josta tuuli on pyörittänyt ojan pohjalle sen verran monttua, johon on hyvä kytistelijän painautua
 pilleineen. Kuu mollettelee lähes täytenä. Näkyvyydestä ei tämäniltainen jää tällä kertaa kiinni. Nyt viimeiset tarkistukset ja passipaikan suuntaan.

Blogini etusivulle pääset tästä.