Kohdistusammunta failed

Kuvat: Niko Rintalahti

Monien suomalaisten metsästäjien tapaan, itsellänikin on tapana aloittaa metsästyskausi  elokuun kymmenentenä päivänä kyyhkyjahdilla.
Aloitukseen on vielä runsaasti aikaa, joten aseen käyntiä kerkeää testaamaan sitä ennen vielä useasti.

Ydintalvella asennutin omaan wmr:n vaimentimen. Siitä johtuen yritin radalle menemistä paksuimman lumipeitteen aikaan, mutta auraamattomat tiet saivat vain aikaan sen, että auto oli pohjastaan jumissa heti kättelyssä ja loppumatkan sai taittaa jalkapatikassa.

Paikanpäälle saapuessa ei tilanne tuonut mitään muutosta. Ensimmäiset siirtymät ampumakopista taululle piti tarpoa yli polvenkorkuisessa lumessa.

Eilisen aamupäivän tarkoituksena oli taas piipahtaa radalla. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, että onko käynti pysynyt ja miten aseen käyntiin vaikuttaisi se, että edeltävät kohdistukset oli ammuttu pakkasilmassa.

Radalle saavuttaessa oli heti nähtävissä, että oli alkamassa jonkin sortin kisat, parkkipaikalla oli autoja meinaan niin persketisti.

Ensimmäinen paikalle sattunut kertoi meille, että täällä aloitellaan kohtapuolin piirinmestaruuskilpailun karsintoja.
 Jaahasta, auto ympäri ja hetken mietiskelyn jälkeen päätettiin suunnata omille maille, syrjäiselle metsäpellolle.

Edeltävät päivät ovat olleet sateisia ja tämäkin aamupäivä on alkanut pilvisenä ja täysin tyynenä. Minkäänlaista tuulenvirettäkään ei ollut havaittavissa. Itikoiden lisääntymisen kannalta tälläiset olosuhteet ovat mitä mainioimmat. Autossa poistuttaessakin oli välittömästi huomattavissa itikoiden runsas määrä.

Makuulta edes jonkinlaista ampuma- asentoa hakiessani, kimppuuni hyökkää kymmenittäin itikoita. Tilanne oli jotain, hyvän komedian ja kauhuelokuvan välimaastoa.
Eihän tästä yksinkertaisesti tule yhtään mitään. Aina tähdätessä itikat puree päästä, korvista, niskasta ja osa yrittää nenästäkin sisälle.

Täysi farssi saa meidän lähinnä vitsailemaan koko tilanteelle. Onneksi meillä oli sentään kamera mukana. On hauskaa jälkeenpäin katsella kuvia ja muistella millainen tämäkin hetki on ollut.

Kuvien jälkeen nopeasti kamat kasaan ja autolle. Ei täällä oikeasti pysty edes olemaan.
Kohdistukset jäi tällä kertaa ampumatta, mutta saimmepahan hyvät naurut.

Kevättalven polttopuusavotan yhteydessä tuli taltioitua läjä haapapölliä, josta olisi tarkoitus kesän mittaan kuoria pinta pois ja hyödyntää laavuntekoon. Taidanpa seuraavaksi syventyä sen pariin, jotta syksyllä sen siirtäminen kohteeseen olisi mahdollista. Laavun työvaiheita tulen päivittämään blogiin tulevaisuudessa, joten olethan kuulolla.