yhteistyössä Puukot.fi. Julkaistu Elamaaluonnossa.blogspot.com.
Sinulla on kova polte ja oppimisen halu, Olet aikeissa aloittaa ensimmäisen puukkosi valmistaminen, mutta et oikein tiedä kuinka päästä alkuun. Lukemalla nämä ohjeet, sinulla on varmasti hyvä mahdollisuus onnistua. Yhdessä PUUKOT.FI kanssa olemme tehneet ohjeet, joilla varmasti onnistut tekemään ensimmäisen puukkosi. Ohjeet on tehty nimenomaan aloittelijalle ja kuvat on yritetty pitää selkeinä ja informatiivisinä. Turhaan hifistelyyn emme halunneet lähteä vaan keskitymme pitämään työvaiheet ja eri työvaiheitten kulun hyvin selkeänä.
Nykyisin markkinoilla on saatavilla monenlaisia valmiita teriä, jotka helpottaa puukontekoa kummasti. Valmisterissä on myös se hyvä puoli, että saa juuri sellaisen terän, joka omaan käyttötarkoitukseen soveltuu parhaiten. Puukko on korvaamaton työkalu metsäretkellä, kalastaessa tai vaikkapa kotiaskareissa. Mikä olisikaan mukavampaa, jos vyöllä kulkisi mukana omavalmisteinen puukko, minkä sinä olet tehnyt ja jonka tunnet läpikotaisin.
Puukot.fi on puukko ja nahka tarvikkeiden, sekä raaka-aineiden myynnin aloittanut vuoden 2005 alusta nettimyynnillä. Nykyisin puukot.fi pitää myös kivijalkakauppaa Lappeenrannassa kauppakeskus iso kristiinassa. Se on suomen ainoa alan kivijalkakauppa. Siellä voi paikan päällä ihastella koko myynnissä olevaa valikoimaa. Paikanpäällä pyrimme myös vastaamaan parhaimman mukaamme asiakkaiden kysymyksiin ja tarpeisiin.
Alustus ja ensityöt
 |
| Tämä ruoto katkaistiin 8cm pituiseksi, palkon juuresta mitattuna. |
Valmisterissä on yleensä aina toinen puoli hieman pyöristynyt. Tässä vaiheessa on hyvä suoristaa palko. Asettele viivotin terän päälle ja piirrä suoraviiva niin, että palko olisi teräväreunainen. Viila tai dremelin katkaisu laikka ovat erinomaisia apuvälineitä tässä vaiheessa. Hyvin suoristettuun palkoon alalappo painautuu tiiviisti, ja antaa huomattavasti huolitellumman ilmeen.
Tähän puukkoon ei ole tarkoitus asentaa ylälappoa, joten terän ruodolla ei tässätapauksessa ole tarkkaa mittaa. Ruoto on kuitenkin syytä upottaa mahdollisimman syvälle kahvaan. Näin varmistat, että terä pysyy varmasti kiinni kahvassa ja antaa siihen myös lisäjäykkyyttä. Kahvan muoto on syytä olla jo tiedossa tässä vaiheessa, niin pystyt mitoittamaan ruodon pituuden niin, ettet puhkaise puun pintaa muotoiltaessa.
Rakennusohjeiden puukoissa on käytetty Laurin ruostumatonta drop point 80 terää.
Kuvan terään ja muihin terävaihtoehtoihin pääset tutustumaan täältä.
Alalapon sovitus
Tässä lappoina on käytetty 3:n millin uushopea valmislappoa ja toisessa puukossa 5:n millin messinki levystä leikattua lappo-aihiota. Valmislapot sujahtavat yleensä paikoilleen helposti. Neulaviiloilla voi avartaa lappoa hieman, niin lapon saa aivan palkoa vasten. Paksummasta levystä tehtyyn lappoon meneekin aikaa jo moninkertaisesti.
Ensin aihioon piirretään läpiviennin ääriviivat, jonka jälkeen porataan pienellä metalliporalla vierekkäisiä reikiä ääriviivojen sisälle. Tämän jälkeen neulaviiloilla viilataan läpivienti sopivankokoiseksi. Tässä oikeasti kuluu aikaa, mutta lopputulos on tärkein. Paksu ja hyvin istuva alalappo on oikeasti todella näyttävän näköinen.
Valmislapot nopeuttavat työvaihetta huomattavasti ja niillä on helppo saada hyvin istuva liitos aikaiseksi. Valmiita lappoja pääset katsomaan tästä linkistä.
Lapon kiillotus
Jos lappoihin on touhutessa tullut syviä naarmuja, on helpointa aloittaa työt vesihiomapaperilla. Karkeudeltaan 400 paperi on yleispätevä karkeus, etkä välttämättä tarvitse muita karkeuksia. Asettele vesihiomapaperi kovalle ja tasaselle alustalle ja kaada paperin pinnalle hieman vettä. Hio lappoa pyörivin liikkein, kunnes syvimmät naarmut ovat hävinneet. Nyt voidaan aloittaa varsinainen kiillotus. Näiden lappojen kanssa kiillotukseen käytössä oli rälläkkään kiinnitettävä kiilloituslamellilaikka, johon laitettiin kiilloitustahnaa. Kiillotuksessa voidaan käyttää myös kiillotuskonetta, jonka näet tästä linkistä.
Koristeellinen alalappo sarja
Tämän työvaiheen sinä joudut tekemään itse, eikä valmista nippua saa tilattua. Pakettiin tarvitset mustaa nahkaa ja kaksi kappaletta 1mm:n paksuisia messinkisiä välilevyjä. Leikkaa nahkasta noin 4cm kertaa 4cm paloja. Nahkapalojen keskelle leikataan saksilla sopivan kokoinen läpivienti, josta teränruoto mahtuu kulkemaan läpi. Tee samoin välilevyille. Tässä kohtaan sopivin työkalu on pieni metallipora, jolla reikiä porataan vierekkäin. Viimeistele läpi vienti käyttämällä neulaviilaa. Nyt sinulla on valmiit palaset valmiina liimaukseen. Sivele kaksikomponenttista epoksiliimaa toisiinsa liimattaviin paloihin. Ennenkuin laitat nipun puristukseen niin kokeile vielä ruodolla, että se menee nipun lävitse. Helposti käy niin, että välilevyjen asento hieman elelee näprätessä, eikä reikäkohta olekkaan enää linjassa toisiinsa nähden. Nyt asetat nipun tiukkaan puristukseen ja annat kuivaa rauhassa. Ruuvipenkki on puristukseen sopivin.
Nahka valikoimaan voit tutusta tästä linkistä. Valmisvälilevyt löydät täältä.
Nipun puristuksessa on syytä käyttää vaneripaloja molemminpuolin. Ruuvipenkin leuoissa on usein epätasaisuuksia. Näin saat hyvän ja tasaisen puristuksen koko nipun alalle.
Kahvan reikä
Suorista sahaamalla kahvapuun päät. Jos puun pää on kovin vino puristettaessa kahva kasaan, on vaarana, että puun ja nahkan väliin jää ikävän näköinen välys. Mitoita kahva-aihioon keskikohta ja poraa samansyvyinen reikä, jonka terän ruoto uppoaa puuhun. Sovita teränruotoa usein porattuun reikään. Näin pienennät riskiä porata aivan ylisuurta asennusreikää. Ruoto on yleensä aina mataloituu loppua kohden, joten yritä mukailla poratessa ruodon muotoja. Optimaalisin tilanne olisi, jos ruoto olisi vähän tiukka kahvaan eikä liikkuisi sivuittais suunnassa. Vaikka porareikää laitetaan lopuksi epoksiliimaa, niin olisi aina parempi, jos terä olisi jo lähtökohtaisesti napakasti kiinni kahvassa.
Valmiissa kahvapuu aihioissa on etuna valmiiksi suoristetut päät. Suoralla päällä saat varmasti kahvan istumaan alalappoa vasten hyvin, eikä ikävännäköisiä välyksiä jää kahvan ja lapon väliin.
Valmiskahvoissa on suuri valikoima, joihin pääset tutustumaan tästä.
Kahvan ruodon reiän tekoon, on saatavilla työkalu, jolla työtä saa helpotettua. Reikäraspi on oiva apu tässä työvaiheessa. Kuvat reikäraspista löydät täältä.
Kahvan ja terän yhteen liimaaminen
Kahvan ja terän yhteen liimaamisen aikana olisi hyvä saada jatkuva puristus aikaseksi. Epoksi liimoja on monenlaisia, ja useimmat kovettuvat jo viidessä minuutissa. Jos puristuksen aikaan saamiseen ei mene kuin hetki, niin voit ihan hyvin valita nopeasti kuivuvan liiman. Nopeissa liimoissa on etunsa ja kahvan muotoon hiomisen voi aloittaa nopeastikkin. HUOM! Jos yhtään epäilet liimaamisen kanssa, niin valitse suosiolla hitaasti reakoiva liima. On perin ikävää, jos kahvan sisälle valutettu epoksi onkin kerennyt jo jämimään, eikä ruotoa meinaa saada pohjalle asti. Pahimmassa tapauksessa koko liimaus keskeytettävä ja porattava kahvan reikä puhtaaksi kovettuneesta liimasta.
Tämän kaltainen puristuslaite on helppo ja edullinen toteuttaa. Tarvitset vain kaksi kappaletta noin 50cm pätkän kierretankoa, 8 mutteria, samanverran prikkoja ja hieman vaneria.
Puristaessa ylimääräinen liima yrittää pursuta jokaisesta pienestäkin reiästä. Katso, ettei liimaa pääse valumaan terän päälle. Kovettuneen liiman saa terästä irti raaputtamalla. Tämä saattaa kuitenkin jättää terään naarmuja.
Kahvan muotoilu
Kun olet saanut kuivuneen kahvan liimauksesta, niin piirrä kynällä kahvan keskilinja. Keskilinjan piirtäminen tarkoittaa siis sitä, että jatkat ylhäätäpäin katsottuna terän hamaraa kahvan päälle. Jos ajatuksena on tehdä karkea muotoilua esimerkiksi rälläkkään kiinnitetyllä hiomalamellilaikalla, niin keskilinjan jatkuva tarkkailu helpottaa työtä todella paljon. Viimeinen hiominen tehdään hiomapaperilla, aloittaen karkeammalla paperilla, edeten hienompaan. Jos innostusta riittää ja halua investoida työvälineisiin, niin suosittelemme ehdottomasti kuvan tyyppistä nauhahiomakonetta. Rehellisesti sanottuna tämä laite on aivan ylivertainen kahvaa muotoiltaessa.
Kahvan käsittely
Näihin puukkoihin valikoitui kahva puuksi visakoivua siitä syystä, jotta voimme näyttää miten puun kuviointi korostuu pintakäsittelyn jälkeen.
Toisen puukon käsittely on tehty vesiliukoisella väripetsillä, jonka kuivuttua puukko on käsitelty vernissalla. Toiseen on tehty pelkkä vernissa käsittely. Vernissa pinta tekee puusta hieman kellertävän ja matta sävytteisen.
Jos mielii oikeen läpikuultavaa ja kirkasta pintaa kahvaan, niin lakkaus on silloin oikea vaihtoehto. Lakkakäsittely tosin tekee kahvasta liukkaan, jonka vuoksi en suosittele lakkapintoja käyttöpuukoissa. Vernissapinnan kuivuttua, pinnan voi käsitellä myös danish oililla. Danish oil tekee pinnasta kirkkaan, mutta ei tee liukasta pintaa.
Puukko, joka on tehty käyttöpuukoksi,ja kulkee aina vyöllä mukana, suosittelemme öljy tai vaha pintaa.
Vernissa rätit ja paperit on muuten semmoisia jotka voivat syttyä myöhemmin itsekseen palamaan, joten kahvan käsittelyssä syntyneet paperit ja rätit pitää ehdottomasti hävittää. Varmin tapa on hävittää rätit joko polttamalla tai hautaamalla. Älä missään tapauksessa tunge niitä roskiin, ne voivat syttyä siellä myöhemmin itsekseen palamaan.
Erillaisiin puunkäsittely aineisiin pääset tutustumaan täältä.
yksi tapa kiillotukselle, on käyttää rälläkkään kiinnitettävää huopalamellilaikkaa yhdessä kiillotus tahnan kanssa. Tämä on kuitenkin jo työvaiheena semmoinen, että rälläkkä alkaa käymään työkoneena aika isoksi ja sen kanssa työskentely voi olla hieman haasteellista. Kiillotusta ei kannata jatkaa yhtä kestoisesti kuin muutamia sekuntteja kerrallaan. Kiillotuksessa syntyy lämpöä ja pitkäkestoinen kiillotus voi saada väli nahkalaput montulle.
Näiden puukkojen teossa oli käytössä dremeliin kiinnitettävä jatkovarsi, johon oli kiinnitetty pieni kiillotuskiekko. Jos dremel sattuu löytymään, niin sen käyttöä suosittelen tässä kohdin. Lisäsin pienen videopätkän dremelin kanssa kiillotuksesta.
Vernissan levityksessä voit käyttää pientä pensseliä tai sientä. Pyyhi kahvan pinnalta ylimääräinen vernissa pois ja jätä kuivamaan mieluusti terä ylöspäin. Pinta imee helposti kaiken ilmassa leijailevan pölyn itseensä kiinni, joten valitse kuivatuspaikaksi mahdollisimman pölytön ympäristö. Käytön jälkeen voit pestä pensselin lakkabensiinillä tai saippuavedellä. Vernissa kuivaa puunpinnalla todella kauan. Vähintään kolme päivää, ja senkin jälkeen kahva on tahmea vielä päiviä. Kuivumisolosuhteet vaikuttavat suuresti siihen kuinka nopeasti kahva kuivaa. Optimaalisin lämpötila on huoneenlämpö.
Tämän kahvan kohdalla näkyy mielestäni aika hyvin, miten petsaus vaikuttaa puunkuvioiden korostustuvuuteen. Kahva petsattii mahongin värisellä vesiohenteisellä petsillä. Petsaukselle kuivumis ajaksi riittää huoneen lämmössä vuorokausi, tämän jälkeen otetaan hieno karkeuksinen vesihiomapaperi jolla pyyhkäistään kevyesti vielä pinta läpi. Petsauksen jälkeenkin pinta pitää vielä käsitellä jotenkin, jotta veden hylkivyys saadaan aikaiseksi. Tämän kohdallakin päädyimme vernissa käsittelyyn.
Lopputulos
Toivottavasti ohjeistus oli tarpeeksi selkeä ja sinulle jäi mielikuva erityövaiheitten järjestyksestä ja toteutuksesta. Tekotapoja on monenlaisia, ja varmasti monella tekijällä on aivan oma tyyliinsä tehdä puukkonsa. Tämä on vain yksi tapa, mutta noudattamalla tätä ohjeistusta onnistut varmasti. Nyt toivotamme mukavia hetkiä harrastuksen parissa!
Katso ohjeet puukontupen teko-ohjeet Täältä.
Tähän puukkoon ei ole tarkoitus asentaa ylälappoa, joten terän ruodolla ei tässätapauksessa ole tarkkaa mittaa. Ruoto on kuitenkin syytä upottaa mahdollisimman syvälle kahvaan. Näin varmistat, että terä pysyy varmasti kiinni kahvassa ja antaa siihen myös lisäjäykkyyttä. Kahvan muoto on syytä olla jo tiedossa tässä vaiheessa, niin pystyt mitoittamaan ruodon pituuden niin, ettet puhkaise puun pintaa muotoiltaessa.
Rakennusohjeiden puukoissa on käytetty Laurin ruostumatonta drop point 80 terää.
Kuvan terään ja muihin terävaihtoehtoihin pääset tutustumaan täältä.
Alalapon sovitus
Tässä lappoina on käytetty 3:n millin uushopea valmislappoa ja toisessa puukossa 5:n millin messinki levystä leikattua lappo-aihiota. Valmislapot sujahtavat yleensä paikoilleen helposti. Neulaviiloilla voi avartaa lappoa hieman, niin lapon saa aivan palkoa vasten. Paksummasta levystä tehtyyn lappoon meneekin aikaa jo moninkertaisesti.
Ensin aihioon piirretään läpiviennin ääriviivat, jonka jälkeen porataan pienellä metalliporalla vierekkäisiä reikiä ääriviivojen sisälle. Tämän jälkeen neulaviiloilla viilataan läpivienti sopivankokoiseksi. Tässä oikeasti kuluu aikaa, mutta lopputulos on tärkein. Paksu ja hyvin istuva alalappo on oikeasti todella näyttävän näköinen.
Lapon kiillotus
Jos lappoihin on touhutessa tullut syviä naarmuja, on helpointa aloittaa työt vesihiomapaperilla. Karkeudeltaan 400 paperi on yleispätevä karkeus, etkä välttämättä tarvitse muita karkeuksia. Asettele vesihiomapaperi kovalle ja tasaselle alustalle ja kaada paperin pinnalle hieman vettä. Hio lappoa pyörivin liikkein, kunnes syvimmät naarmut ovat hävinneet. Nyt voidaan aloittaa varsinainen kiillotus. Näiden lappojen kanssa kiillotukseen käytössä oli rälläkkään kiinnitettävä kiilloituslamellilaikka, johon laitettiin kiilloitustahnaa. Kiillotuksessa voidaan käyttää myös kiillotuskonetta, jonka näet tästä linkistä.
 |
| Kiilloittamaton 5:n millin alalappo |
 |
| 3:n millin alalappo kiillotettuna |
 |
| Rälläkkään kiinnitetty huopalaikka ja palanen hiomatahnaa |
Koristeellinen alalappo sarja
Tämän työvaiheen sinä joudut tekemään itse, eikä valmista nippua saa tilattua. Pakettiin tarvitset mustaa nahkaa ja kaksi kappaletta 1mm:n paksuisia messinkisiä välilevyjä. Leikkaa nahkasta noin 4cm kertaa 4cm paloja. Nahkapalojen keskelle leikataan saksilla sopivan kokoinen läpivienti, josta teränruoto mahtuu kulkemaan läpi. Tee samoin välilevyille. Tässä kohtaan sopivin työkalu on pieni metallipora, jolla reikiä porataan vierekkäin. Viimeistele läpi vienti käyttämällä neulaviilaa. Nyt sinulla on valmiit palaset valmiina liimaukseen. Sivele kaksikomponenttista epoksiliimaa toisiinsa liimattaviin paloihin. Ennenkuin laitat nipun puristukseen niin kokeile vielä ruodolla, että se menee nipun lävitse. Helposti käy niin, että välilevyjen asento hieman elelee näprätessä, eikä reikäkohta olekkaan enää linjassa toisiinsa nähden. Nyt asetat nipun tiukkaan puristukseen ja annat kuivaa rauhassa. Ruuvipenkki on puristukseen sopivin.
Nahka valikoimaan voit tutusta tästä linkistä. Valmisvälilevyt löydät täältä.
Kahvan reikä
Suorista sahaamalla kahvapuun päät. Jos puun pää on kovin vino puristettaessa kahva kasaan, on vaarana, että puun ja nahkan väliin jää ikävän näköinen välys. Mitoita kahva-aihioon keskikohta ja poraa samansyvyinen reikä, jonka terän ruoto uppoaa puuhun. Sovita teränruotoa usein porattuun reikään. Näin pienennät riskiä porata aivan ylisuurta asennusreikää. Ruoto on yleensä aina mataloituu loppua kohden, joten yritä mukailla poratessa ruodon muotoja. Optimaalisin tilanne olisi, jos ruoto olisi vähän tiukka kahvaan eikä liikkuisi sivuittais suunnassa. Vaikka porareikää laitetaan lopuksi epoksiliimaa, niin olisi aina parempi, jos terä olisi jo lähtökohtaisesti napakasti kiinni kahvassa.
Valmiissa kahvapuu aihioissa on etuna valmiiksi suoristetut päät. Suoralla päällä saat varmasti kahvan istumaan alalappoa vasten hyvin, eikä ikävännäköisiä välyksiä jää kahvan ja lapon väliin.
Valmiskahvoissa on suuri valikoima, joihin pääset tutustumaan tästä.
 |
| Valmis porareikä, johon terän ruoto on sopivan napakka. |
Kahvan ruodon reiän tekoon, on saatavilla työkalu, jolla työtä saa helpotettua. Reikäraspi on oiva apu tässä työvaiheessa. Kuvat reikäraspista löydät täältä.
Kahvan ja terän yhteen liimaaminen
Kahvan ja terän yhteen liimaamisen aikana olisi hyvä saada jatkuva puristus aikaseksi. Epoksi liimoja on monenlaisia, ja useimmat kovettuvat jo viidessä minuutissa. Jos puristuksen aikaan saamiseen ei mene kuin hetki, niin voit ihan hyvin valita nopeasti kuivuvan liiman. Nopeissa liimoissa on etunsa ja kahvan muotoon hiomisen voi aloittaa nopeastikkin. HUOM! Jos yhtään epäilet liimaamisen kanssa, niin valitse suosiolla hitaasti reakoiva liima. On perin ikävää, jos kahvan sisälle valutettu epoksi onkin kerennyt jo jämimään, eikä ruotoa meinaa saada pohjalle asti. Pahimmassa tapauksessa koko liimaus keskeytettävä ja porattava kahvan reikä puhtaaksi kovettuneesta liimasta.
Tämän kaltainen puristuslaite on helppo ja edullinen toteuttaa. Tarvitset vain kaksi kappaletta noin 50cm pätkän kierretankoa, 8 mutteria, samanverran prikkoja ja hieman vaneria.
Kahvan muotoilu
Kun olet saanut kuivuneen kahvan liimauksesta, niin piirrä kynällä kahvan keskilinja. Keskilinjan piirtäminen tarkoittaa siis sitä, että jatkat ylhäätäpäin katsottuna terän hamaraa kahvan päälle. Jos ajatuksena on tehdä karkea muotoilua esimerkiksi rälläkkään kiinnitetyllä hiomalamellilaikalla, niin keskilinjan jatkuva tarkkailu helpottaa työtä todella paljon. Viimeinen hiominen tehdään hiomapaperilla, aloittaen karkeammalla paperilla, edeten hienompaan. Jos innostusta riittää ja halua investoida työvälineisiin, niin suosittelemme ehdottomasti kuvan tyyppistä nauhahiomakonetta. Rehellisesti sanottuna tämä laite on aivan ylivertainen kahvaa muotoiltaessa.
 |
| Vielä viimeinen hionta hienolla hiomapaperilla |
Kahvan käsittely
Näihin puukkoihin valikoitui kahva puuksi visakoivua siitä syystä, jotta voimme näyttää miten puun kuviointi korostuu pintakäsittelyn jälkeen.
Toisen puukon käsittely on tehty vesiliukoisella väripetsillä, jonka kuivuttua puukko on käsitelty vernissalla. Toiseen on tehty pelkkä vernissa käsittely. Vernissa pinta tekee puusta hieman kellertävän ja matta sävytteisen.
Jos mielii oikeen läpikuultavaa ja kirkasta pintaa kahvaan, niin lakkaus on silloin oikea vaihtoehto. Lakkakäsittely tosin tekee kahvasta liukkaan, jonka vuoksi en suosittele lakkapintoja käyttöpuukoissa. Vernissapinnan kuivuttua, pinnan voi käsitellä myös danish oililla. Danish oil tekee pinnasta kirkkaan, mutta ei tee liukasta pintaa.
Puukko, joka on tehty käyttöpuukoksi,ja kulkee aina vyöllä mukana, suosittelemme öljy tai vaha pintaa.
Vernissa rätit ja paperit on muuten semmoisia jotka voivat syttyä myöhemmin itsekseen palamaan, joten kahvan käsittelyssä syntyneet paperit ja rätit pitää ehdottomasti hävittää. Varmin tapa on hävittää rätit joko polttamalla tai hautaamalla. Älä missään tapauksessa tunge niitä roskiin, ne voivat syttyä siellä myöhemmin itsekseen palamaan.
Erillaisiin puunkäsittely aineisiin pääset tutustumaan täältä.
Ennen kuin aloitat kiillotuksen, niin kääri puukonkahva elmukelmuun ja teippaa maalarin teipillä lappojen jälkeen alkava puupinta tiukasti kiinni. Käsittelemätön puupinta imee likaa itseensä helposti.
yksi tapa kiillotukselle, on käyttää rälläkkään kiinnitettävää huopalamellilaikkaa yhdessä kiillotus tahnan kanssa. Tämä on kuitenkin jo työvaiheena semmoinen, että rälläkkä alkaa käymään työkoneena aika isoksi ja sen kanssa työskentely voi olla hieman haasteellista. Kiillotusta ei kannata jatkaa yhtä kestoisesti kuin muutamia sekuntteja kerrallaan. Kiillotuksessa syntyy lämpöä ja pitkäkestoinen kiillotus voi saada väli nahkalaput montulle.
 |
| Vernissa käsitelty kahva |
 |
| Mahonkin värinen vesipetsi |
 |
| vernissa kuivatus meneillään |
Toivottavasti ohjeistus oli tarpeeksi selkeä ja sinulle jäi mielikuva erityövaiheitten järjestyksestä ja toteutuksesta. Tekotapoja on monenlaisia, ja varmasti monella tekijällä on aivan oma tyyliinsä tehdä puukkonsa. Tämä on vain yksi tapa, mutta noudattamalla tätä ohjeistusta onnistut varmasti. Nyt toivotamme mukavia hetkiä harrastuksen parissa!
Katso ohjeet puukontupen teko-ohjeet Täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti